Sisällysluettelo:
Table of Contents
Piditkö tästä? Jaa sisältö myös muille
Parodontiitti on yleinen suussa ilmenevä sairaus, jota esiintyy yli 60 prosentilla Suomen työikäisestä väestöstä.
Siinä missä tavallisessa ientulehduksessa hampaita ympäröivät ikenet ovat tulehtuneet ja voivat vuotaa verta, parodontiitissa ikenen alueen tulehdus on kehittynyt siihen pisteeseen, että hammasta ympäröivä leukaluu vetäytyy hitaasti hampaan ympäriltä. Pitkälle edennyt parodontiitti johtaa hampaan heilumiseen ja lopulta hampaan menettämiseen.
Kuten ientulehdustakin, myös parodontiittia ilmenee joillakin potilailla vain yksittäisten hampaiden kohdalla, ja toisilla potilailla sairaus voi koskettaa kaikkia hampaita.
Hammaslääkäri toteaa parodontiitin kahdella tavalla.
Hammastarkastuksen yhteydessä hammaslääkäri tunnustelee hampaiden ienrajoja välineellä jota kutsutaan ientaskumittariksi. Mikäli ientaskumittari kulkeutuu syvälle hammasta ympäröivään ikeneen, puhutaan syventyneistä ientaskuista jotka tavallisesti viittaavat parodontiittiin. Samalla hammaslääkäri havaitsee plakit, ienverenvuodot ja muut tulehduksesta kielivät merkit.
Mikäli hammastarkastuksen perusteella potilaalla epäillään parodontiitia, vaivan olemassaolo varmistetaan vielä koko leuan röntgenkuvalla (panoraamatomografia), josta voidaan suoraan havaita leukaluun vetäytyminen hampaiden ympäriltä. Röntgenkuvan avulla hammaslääkäri vahvistaa parodontiitin diagnoosin.
Parodontiitti voidaan diagnosoida paikalliseksi tai yleistyneeksi sen mukaan, koskettaako se vain yksittäisiä hampaita vai lähes koko suuta. Lisäksi parodontiitin vaikeusaste voidaan luokitella lieväksi, keskivaikeaksi, vaikeaksi tai pitkälle edenneeksi.
Mikäli potilaan parodontiitti saadaan pysäytettyä, tämä pidentää hampaiden elinikää ja vähentää huomattavasti hampaiden menettämistä ikääntymisen myötä.
Parodontiitti on myös liitetty yleisterveydellisiin sairauksiin kuten diabetekseen ja sydäntautiin. Tähänastisissa tutkimuksissa on saatu viitettä siitä, että keskivaikean tai vaikean parodontiitin hoito vaikuttaa suotuisasti sydänterveyden mittareihin ja näyttää myös parantavan diabeetikoiden pitkäsokeritasoja (HbA1c).
Parodontiitin tärkeimmät syytekijät ovat hampaiden pinnan plakki ja hammaskivi, jotka ärsyttävät hammasta ympäröivää ientä tulehduttaen sen. Kun nämä tekijät poistetaan, myös tulehdus loppuu tavanomaisesti.
Potilas pystyy tavallisesti pitämään plakin hyvin kurissa aktiivisella omahoidolla. Hammasharjalla voidaan puhdistaa hampaiden vapaat pinnat. Hammasvälien puhdistuksessa yleisin väline on hammaslanka, mutta tutkimusnäytön valossa on suositeltavaa käyttää myös hammasväliharjaa.
Siinä missä plakki on puhdistettavissa hyvällä omahoidolla, hammaskivi kovettuu hampaan pintaan eikä irtoa hammasharjan tai hammaslangan vaikutuksesta.
Hammaslääkäri ja suuhygienisti pystyvät poistamaan hampaissa olevaa hammaskiveä erinäisten instrumenttien kuten kyrettien ja ultraäänikärkien avulla.
Hammaskiven poistosta käytetään hammaslääketieteellisiä nimityksiä ’parodontologinen hoito’ ja ’anti-infektiivinen hoito’. Nämä kaikki termit tarkoittavat samaa asiaa.
Hammaskiven poistoa pidetään välttämättömänä hoitona parodontiitin etenemisen pysäyttämiseksi. Kun potilaalla todetaan parodontiitti, potilaalle määrätään yksi tai useampi hoitokäynti hammaskiven poistoon koko hampaiston alueelta.
Nämä hoitokäynnit voidaan usein toteuttaa suuhygienistin vastaanotolla, mutta varsinkin pitkälle edenneessä parodontiitissa hammaslääkäri suorittaa toimenpiteet.
Kun potilaan hammaskivet on poistettu, potilaalle varataan käynti parodontologiseen hammastarkastukseen jossa tutkitaan, onko ikenien tulehdus saatu pysäytettyä. Mikäli hoitotulos on hyvä, hammaskiven poistoa jatketaan suositusten mukaisesti 3-12 kuukauden välein.
Tupakointi on erittäin voimakas parodontiitille altistava ja sen etenemistä nopeuttava tekijä. Tämän vuoksi tupakoinnin vähentämistä pidetään keskeisenä osana parodontiitin hoitoa.
Monien potilaiden kohdalla tupakoinnin lopettaminen tuo ratkaisevan hyödyn parodontiitin hallinnassa.
Parodontiitin riski näyttää olevan korkeampi lihavuudesta, metabolisesta oireyhtymästä ja diabeteksesta kärsivillä. On arvioitu, että näihin sairauksiin liittyvä matala-asteinen tulehdus edistäisi myös hammasta ympäröivän leukaluun menetystä.
Näiden metabolisten sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito voivat vaikuttaa suotuisasti parodontiitin etenemiseen ja on siksi hyvä ottaa osaksi parodontiitin kokonaisvaltaista hoitoa.
Parodontiitin tavanomaisen hoidon rinnalla voidaan tietyissä tilanteissa hoitotuloksen parantamiseksi käyttää lääkehoitoja.
Yleisimpiä lääkehoitoja parodontiitin hoitoon on matala-annoksinen doksisykliini-antibiootti. Parodontiitin hoidossa sitä käytetään niin pieninä annoksina, ettei sillä ole merkittävää vaikutusta bakteereihin.
Lääkkeen teho perustuukin muihin vaikutuksiin, oletettavasti leukaluuta hajottavien kudosentsyymien toiminnan estämiseen ja tulehdusprosessin hillitsemiseen.
Parodontaalikirurgia viittaa ikenien alueen leikkauksellisiin toimenpiteisiin. Näitä suorittaa suurimmaksi osaksi parodontologian erikoishammaslääkäri.
Parodontaalikirurgiassa voidaan hoitaa muun muassa parodontiittia, ienvetäymiä, ikenien liikakasvua sekä hammasimplantteihin liittyviä ongelmia. Parodontaalikirurgia ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa lukeudu parodontiitin perushoitoon.
Parodontiitin hoito koostuu useimmissa tapauksissa hammaskiven poistoista. Näitä toteutetaan yleensä 1-4 kertaa diagnoosin jälkeen. Tämän jälkeen hoito jatkuu ylläpitokäyntien muodossa 3-12 kuukauden välein.
Kunnallisessa hammashoidossa hammaskiven poisto kustantaa tavallisimmin 15-60 euroa käynniltä. Yksityisessä hammashoidossa hammaskiven poisto suuhygienistilla maksaa noin 50-160 euroa ja hammaslääkärillä 50-300 euroa.
Kertakäynnin hinta määräytyy sen keston perusteella. Mitä edenneempi parodontiitti, sen pitkäkestoisempaa hoito on. Monesti komplisoituneissa ja laajoissa parodontologisissa ongelmissa käyntejä tulee myös useampia, jolloin hoitokokonaisuuden hinta saattaa muodostua suhteellisen kalliiksi.
Terveydenhuollossa on käytäntö, jonka mukaan vain hammaslääkärit voivat diagnosoida suun sairauksia ja vastata niiden hoidosta.
Mikäli potilaalla on siis parodontiitti, hammaslääkärin täytyy ensin diagnosoida vaiva ja sopia potilaan kanssa sen hoitamisesta. Tämän jälkeen hammaskiven poistokäynnit voi tehdä joko hammaslääkäri taikka suuhygienisti. Suuhygienistin on kuitenkin noudatettava hammaslääkärin laatimaa hoitosuunnitelmaa.
Mikäli potilaan parodontiitti on vaikeusasteeltaan vaikea tai pitkälle edennyt, tällöin hoidosta vastaa tavallisesti yleishammaslääkärin sijasta parodontologian erikoishammaslääkäri.
Parodontiittia pidetään palautumattomana sairautena.
Parodontiittiin liittyvä tulehdus ja luukato voidaan pysäyttää, ja mahdollinen hampaan heiluvuus voidaan myös saada vähenemään hampaan kiinnityssäikeiden paranemisen myötä. Hammasta ympäröivä menetetty luu ei kuitenkaan kasva yleensä takaisin.
On olemassa tilanteita, joissa parodontiitin paranemista voidaan edesauttaa parodontaalikirurgian keinoin, muun muassa keinoluun avulla. Näitä hoitoja toteuttavat parodontologian erikoishammaslääkärit.
Hammaskiveä on usein merkittävissä määrin hammasta ympäröivän ikenen alla niin kutsutussa ientaskussa. Parodontiitissa tämä kudos on tulehtunutta ja voi siksi aristaa. Tällöin hammaskiven poisto voi tuntua epämiellyttävältä. Hammas saattaa myös vihloa varsinkin kun hammaskiveä poistetaan ultraäänikärjellä.
Vihlomisen ja kivun tunne on potilaskohtaista, hoidon aikana hammaslääkäri tai koulutettu suuhygienisti voi myös puuduttaa potilaan, jotta hoito menisi mielekkäämmin. Parodontologinen hoito tehdään tarvittaessa puudutuksen kanssa. Puudutuksella voidaan käytännössä poistaa hammaskiven poistoon liittyvä kipu ja vihlonta kokonaan. Käsitelty alue voi kuitenkin olla arka parin päivän ajan hoitokäynnin jälkeen.
Hoitokäynnin kannalta on hyväksi, että potilaan suu olisi melko puhdas jo käynnin alussa. Erityisesti hammasväleihin on hyvä kiinnittää huomiota.
Tietyt sairaudet ja lääkehoidot voivat altistaa infektioille. Koska hammaskiven poistossa tapahtuu jonkin verran ienverenvuotoa, tämän vuoksi infektioherkkien potilaiden tulee usein saada kerta-annos antibioottia 30-60 minuuttia ennen hoitokäynnin aloitusta. Asia käydään tavallisesti hammaslääkärin kanssa läpi hoidon suunnitelun yhteydessä.
Arvostele artikkeli asteikolla 1-5