Sisällysluettelo
Table of Contents
Piditkö tästä? Jaa sisältö myös muille
Piditkö tästä? Jaa sisältö myös muille
Leukoplakia on yleisnimitys suun limakalvolla havaittavalle selvärajaiselle vaalealle muutokselle, joka ei irtoa hankaamalla ja jota ei voida kliinisesti luokitella miksikään muuksi limakalvosairaudeksi.
Leukoplakiaa pidetään limakalvosyövän esiasteena. Noin 3.5 prosenttia leukoplakiapotilaista sairastuu suusyöpään.
Leukoplakia esiintyy useimmiten poskessa. Se voi kuitenkin esiintyä myös kielessä, suun pohjassa, suulaessa, huulessa tai ikenessä. Sillä ei ole yhtä ainoaa ilmenemismuotoa, vaan se voi olla esimerkiksi tasainen, läiskäinen tai syylämäinen. Väri vaihtelee valkoisen ja harmahtavan välillä. Alue saattaa myös punertaa.
Leukoplakialle tyypillinen limakalvon vaalea sävy johtuu limakalvon pinnan keratiinipitoisuuden lisääntymisestä. Keratiini on proteiini, joka esiintyy runsaasti muun muassa ihon pinnalla ja hiuksissa ja tavallisesti vähäisesti limakalvoilla.
Maailmanlaajuisesti noin 2.5 prosentilla ihmisistä on leukoplakiaa.
Ylivoimaisesti tärkein leukoplakian riskitekijä on tupakkatuotteiden käyttäminen. Noin 90 prosenttia leukoplakioista kehittyy tupakoijille.
Tupakoinnin lisäksi leukoplakiaa aiheuttaa myös alkoholi, UV-säteily, bakteerit, HPV-infektio ja suun alueen traumat.
Leukoplakian muuttumista syöväksi ennustaa potilaan korkea ikä, muutoksen suuri koko sekä muutoksen sijainti suun pohjassa tai kielen sivuilla.
Kun hammaslääkäri toteaa suussa vaalean muutoksen, hän pyrkii selvittämään, voisiko kyse olla leukoplakian sijaan muusta suun limakalvon vaaleasta muutoksesta kuten sieni-infektiosta, hankauskeratoosista tai punajäkälästä. Mikäli nämä muut sairaudet saadaan poissuljettua, nimetään vaalea muutos leukoplakiaksi.
Leukoplakiasta on usein mahdotonta arvioida silmämääräisesti, onko kyseessä vain harmiton limakalvon muutos vai voiko kyse olla kehittyvästä syövästä.
Tämän vuoksi leukoplakisesta alueesta tarvitaan aina koepala. Näytteen kudosrakenne tutkitaan patologian laboratoriossa, jolloin saadaan selville, onko muutoksessa kyse vain haitattomasta keratiininmuodostuksesta, dysplasiasta vaiko jo invasiivisesta syöpämuutoksesta.
Leukoplakia häviää noin 10-45 prosentissa tapauksista itsestään, varsinkin jos kyseessä on koepalan perusteella hyvänlaatuinen muutos. Paranemisen todennäköisyyttä voidaan parantaa vähentämällä sen riskitekijöitä, erityisesti tupakkatuotteita.
Mikäli koepalassa saadaan viitettä, että limakalvo on dysplastinen, tällöin vaalea alue tavallisesti poistetaan leikkauksellisesti ja aluetta jäädään seuraamaan mahdollisen uusiutumisen varalta.
Mikäli koepalassa todetaan invasiivinen syöpä, tällöin hoito on lähtökohtaisesti tavallista suusyövän hoitoa (ks. Käypä hoito).
Arvostele artikkeli asteikolla 1-5